Olen pohtinut näinä pimeinä iltoina ja aamuinakin - miten ihmeessä me täällä Suomessa jaksamme tämän pimeyden keskellä?! Kaipaan todella niitä metrin lumikinoksia ja kovia pakkasia, huurteisia ikkunaruutuja, kynttilöiden tuiketta. Olen asunut lapsuuteni "susirajalla", ja voitte uskoa, siellä oli lunta :) Mutta siten myös valoisaa. Muistan lapsuuteni talviset illat revontulineen, lauantaisaunoineen. Muistan myös limsan jonka sai vain ja ainoastaan saunailtana. Keltaista se oli, Jaffa kaiketi merkiltään, korkki siinä oli sellainen revittävä....
Ihania lapsuuden muistoja ja uusia ihania muistoja, kokemuksia, tuntemuksia ja ennenkaikkea tunteita, kerään omaan elämänkaareeni joka hetki.
Esimerkkiä voisimme me kaikki ottaa meidän Morrista - HÄN osaa nauttia ja olla TÄSSÄ HETKESSÄ !
Voisimme tehdä samoin, jo tänä iltana :)
Ihanaa marraskuun ensimmäistä päivää
Halauksin Leila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti